Valtiovarainministeri ehdotti elokuun alussa vielä 100 M€:n leikkauksia sosiaali- ja terveysministeriöltä. Tämä leikkaus kohdistuisi suoraan järjestöjen rahoitukseen, jota on jo leikattu huomattavasti. Kun tämän lisäksi hyvinvointialueet on ajettu taloudelliseen ahdinkoon, niin on selvää, että hyvinvointiyhteiskunta sellaisena, kuin sen olemme tunteneet, on jo pahasti rampautunut.
Tähänkin asti järjestöt ovat tilkinneet vuotavaa laivaa, kun matalan kynnyksen ennaltaehkäisevää työtä ovat tehneet lukemattomat järjestöt virallisten tahojen eturintamana. Nyt kriisipuhelimet, vertaistukiryhmät ja erilaiset päivätoiminta- ja harrasteryhmät joudutaan lopettamaan, kun tiloja, tekijöitä ja rahaa ei enää ole. Tämä tarkoittaa sitä, että lukemattomat ihmiset, joiden rajallista toimintakykyä on ylläpitänyt se jokin päivittäinen tai viikoittainen kontakti ulkomaailmaan, jäävät nyt yksin kotiin tai eivät saa apua pahimmalla hetkellä. Tästä seuraa syrjäytyminen ja ongelmien kasaantuminen, kunnes lopulta tilanne on niin sietämätön, että ulkopuolisten on puututtava asiaan. Tässä kohtaa ongelmavyyhdin purkaminen vaatiikin sitten jo paljon aikaa, tukea ja rahaa yhteiskunnalta – jos jotain on vielä tehtävissä.
Mielenterveys-, päihde-, työllisyys- ja vammaispalvelun asiakkaissa on paljon vähemmistöihin kuuluvia. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kokevat jatkuvaa vähemmistöstressiä, joka tekee heistä alttiimpia mm. mielenterveyden ongelmille. Tilannetta vaikeuttaa se, että sateenkaaren alla elävät joutuvat tulemaan kaapista yhä uudestaan ja uudestaan, kun asiointikanava muuttuu. Jokainen uusi lääkäri, sosiaalityöntekijä, työnohjaaja, työkaveri, esihenkilö, pankkivirkailija, asiakaspalvelija ja bussiin vieressä istuva ihminen voi olla potentiaalinen uhka tai ystävä. Siksi me kannamme lippuja, sateenkaaren värejä ja symboleita, jotta tunnistaisimme toisemme ja näkisimme, että emme ole yksin; että meitä on oikeasti todella paljon. Paljon enemmän kuin vihaajia.
Siksi toivommekin Turun seudun Setassa, että erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajat hankkisivat organisaatioonsa tietoutta ja ymmärrystä, kuinka kohdata erilaisiin vähemmistöihin kuuluvia asiakkaita. Ja sen jälkeen toisivat näkyvästi esiin, että heiltä tällaista osaamista löytyy.
Jos sinä elät sateenkaaren alla tai olet liittolainen: Tunnusta väriä. Saatat pelastaa sillä jonkun hengen.
Kirsi Mikkonen, puheenjohtaja
Turun seudun Seta ry.
