Puhe SETAn 50-vuotis- ja TRASEKin 40-vuotisjuhlilla
Hyvät Setalaiset, Setan jäsenjärjestöjen edustajat, yhteistyökumppanit ja muu juhlaväki
Täällä ollaan. ”We are here,we are queer!”, vai mitä? En tiedä, olisivatko Setan ja Trasekin aikanaan perustaneet aktiivit voineet uskoa, millainen muutos tässä ajassa on tullut ja millaiseksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi yhdistykset ovat kasvanut.
Suuri kiitos heille ja kaikille niille aktivisteille, jotka ovat olleet vuorollaan tätä työtä tekemässä. Osa teistä on täällä joukossamme tänään. Lämmin kiitos teille kaikesta, mitä olette tehneet.
Me elämme tarinoiden maailmassa. Tarinoita on kerrottu jo vuosituhansia sitten nuotion ja takkatulen äärellä. Tämän päivän yhteiskunnassa tekniikka on räjäyttänyt meille tarinoiden tulvan. Tarinat kertovat meille, millainen maailman on ja millaisia me olemme.
Kun mietin 50-vuotiasta Setaa ja 40-vuotiasta Trasekia, mietin myös Yleisradion Suomi on queer -dokumenttisarjaa. Veikkaan, että suurin osa täälläolijoista on sen katsonut. Mikä kulttuuriteko se onkaan! Vihdoin meidän historiamme tutkijat pääsivät ääneen. Vihdoin meidän kulttuurimme tulkitsijat ja meidän yhteiskunnalliset vaikuttajamme pääsivät ääneen. Ja millainen validaatio se olikaan. Me saimme vihdoin yhtenäisen tarinan suomalaisesta queer-skenestä; keitä me olemme, mistä me tulemme ja miksi meidän tarinallamme on merkitystä.
Viimeksi tällä viikolla, kun olin mukana perustamassa Raisio Pride ry:tä (ehkä pienet aplodit sillekin, meillä on nyt (Raaka-)Raisiossakin pride). Niin, kun olin mukana perustamassa Raisio Pride -yhdistystä, jouduin yhä selittämään sitä, miksi pride on ennen muuta mielenosoitus. On mahtavaa, että meillä on vahva tuki niidenkin keskuudessa, jotka eivä itse kuulu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön. Mutta on myös meidän tehtävämme jaksaa kertoa heille, että meitä yhä hakataan ja tapetaan siksi, että uskallamme olla omia itsejämme. Meitä medikalisoidaan ja kohdellaan menoeränä ja taakkana, kun koitamme saada hoitoa. Meitä yhä holhotaan terveydenhoidossa, niin, että joudumme perustelemaan hoidon tarvetta ja jopa valehtelemaan, jotta saamme tarvitsemaamme hotoa. Ja kaikki tämä näkyy siinä, että kaikki meistä eivät jaksa. Kaikki meistä eivät enää näe parempaa huomista eivätkä toivoa paremmasta.
Setan olemassaolon tarkoitus on kiistaton ja hienoa että se on tänä päivänä vahva yhteiskunnallinen toimija ja toivon antaja. Annetaan toivon elää. Ja kohottakaamme malja ja toivottakaamme Setalle ja Trasekille ONNEA seuraaville vuosikymmenille. ONNEA SETA! ONNEA TRASEK!
